Noniin. Vika luento ekalta kurssilta.
Ääni ja kuulojärjestelmä
– Aistinsolut sisäkorvassa, joka rekisteröi ilmanpaineen vaihtelut (ääni voi tulla myös luuta pitkin, siksi oma puhe esim. kuulostaa erilaiselta nauhalta)
– Äänen havaittu korkeus ei suoraan määräydy äänen taajuudesta. Korkeus on "illuusio", jonka korva tuottaa, esim. säännönmukainen kohina.
– Ulkokorva toimii eräänlaisena antennina ja vahvistaa ja leimaa ääniä, suunnan ja paikan mukaan.
– Välikorvan tärykalvo on sovitin ilman ja nesteen välillä. Sisäkorvassa taas ovat kuuloluut ja simpukka, joka sisältää aistinsolut. Tärykalvon liikkuminen välittyy luiden kautta simpukan sisäkorvan nesteeseen. Näin fysikaalinen energia muutetaan hermoston kielelle; havainto ei synny täällä!
– Simpukka vie kaiken ääni-infon. Reseptoreita siellä on vain 11 000 ulompia ja 4000 sisempiä karvasoluja. Karvasolut taipuvat kalvojen "aaltojen" mukana. Liian kovat äänet voivat vetää karvasolut lakoon, ja ne eivät sieltä enää nouse.
– Paikkaerotteluun tarvitaan kaksi korvaa. Pään ns. varjo.
– Sisäkorvassa myös tasapaino- ja asentoaisti.
Aivokuvantaminen
– Tuottaa nykyään suuren osan tiedosta: EEG, MEG, fMRI, optinen kuvantaminen. (non-invansiivisia menetelmiä).
Thursday, November 8, 2007
Neuropsykologia, luento 2
Pahoittelen myöhäistä päivittämisajankohtaa (itselleni siis... töissä ollut niin kiire, että jäänyt tää vähän pienemälle huomiolle).
– Hyperpolarisaatio (potentiaaliero kasvaa), depolarisaatio (ero pienenee) ja aktiopotentiaali (kun raja-arvo ylittyy tapahtuu voimakas depolarisaatio, mutta nopea paluu lepopotentiaaliin. Refraktaariaika tahdistaa aktiot.)
– Lepopontiaalia ylläpidetään aktiivisesti. Se on kuin patteri/akku, jonne energia ladataan. Kynnysarvot tarkkoja, koska se helpottaa signaalin tunnistusta. Kuluttaa paljon energiaa. Voidaan tarpeen vaatiessa ottaa heti käyttöön.
– Aktiopotentiaali kulkee aksonia pitkin vain yhteen suuntaan refraktaariajan ohjaamana, koska heti perään ei pysty syntymään uutta. Kulkeminen suhteellisen hidasta, ja se johtuu siitä, että aksonit ovat ohuita, resistanssi korkea ja kestää "kauan" ennen kuin seuraava kohta depolarisoituu. Jos aksonit olisi paksumpia, niin ne ei mahtuis nykyisen kokoiseen päähän (siis siihen palloon hartioiden välissä).
– Myelinaatio nopeuttaa signaalien kulkua. Se on gliasolujen muodostama eristekerros aksonien ympärillä. Kapea katkos 2 mm välein, Ranvierin kurouma. Aktiopotentiaali "hyppelehtii" kuroumasta toiseen passiivisen kuljetuksen avulla, kunnes taas depolarisoituu kurouman kohdalla.
– Hermosoluverkon toiminta perustuu synapseihin eli neuronien välisiin kytkentöihin. Synapseja on sekä inhibitorisia (toimintaa estäviä) että eksitatorisia (kiihdyttäviä).
– Presynaptinen solu -> presynaptinen terminaali -> välittäjäainerakkulat -> synaptinen rako -> reseptori -> postsynaptinen solu ja kalvo
– Miten aktiopotentiaali ja postsynaptisen synaptinen potentiaali eroavat? Aktio: Kaikki tai ei mitään, kuljettaa tietoa aksonissa. PSP: asteittainen, syntyy synapsissa, kemiallisesti välittäjä aineen välityksellä, inhibitatorisia/eksibitatorisia.
– Hermoston kehityksen päävaiheet. Suuri määrä, vaellus, eriytyminen, aksonit, synapsit, karsinta, myelinaatio.
– Hermoston kasvutekijä (NGF)
– Kehityksen "aikaikkunat" tärkeitä, ihmisillä ei ihan niin tiukat rajat toimintojen kehitykselle.
– Amblyopia = hoitamaton häiriö silmässä kriittisessä kehitysvaiheessa aiheuttaa näkökyvyn heikkenemisen
– Plastisiteetti on aivojen muotoutuvuutta.
– Habituaatio ja sensitisaatio.
– Plastiset muutokset vaikuttavat aivojen topografioihin eli esimerkiksi käden representaatioihin aivoissa. Esim. sokeilla näköaivokuori alkaa käsitellä ääniä, koska "sillä on tylsää."
– Aistijärjestelmät: fysikaalinen energia muutetaan hermoimpulsseiksi aistinelinten reseptorisolujen avulla. Ärsykkeen piirteet koodataan hermostoon impulssitaajuuden, paikkakoodin ja yhteisvasteen ja ajoituksen avulla.
– Näköjärjestelmän pääosat: verkkokalvo (retina), näköhermo, näköhermon risti, talamuksen LGN-tumake, radiatio optica, primääri näköaivokuori (V1), keskiaivojen Superior Colliculus -tumake.
– Verkkokalvolla sijaitsevat reseptorisolut sauvat (hämäränäkö) ja tapit (tarkka näkö, värinäkö). Sauvoja paljon enemmän (120/6 miljoonaa).
– Lateraali inhibitio: toimiva solu inhiboi viereisiä soluja terävöittäen kontrasteja rajapinnoissa.
– Reseptiivinen kenttä: alue, joka riittää tuottamaan aktiopotentiaalin alueessa. Keino koodata ulkomaailmaa.
– Nykynäkemyksen mukaan näköjärjestelmä toimii hierarkisesti, mutta samalla rinnakkaiseen tietojen käsittelyyn suuntautuneena
– Näköjärjestelmä tekee "älykkäitä arvauksia aikaisempien kokemusten perusteella". Tulkinnat tehdään nopeasti, ja siksi puutteellinen info saattaa johtaa virhetulkintaan.
– Hyperpolarisaatio (potentiaaliero kasvaa), depolarisaatio (ero pienenee) ja aktiopotentiaali (kun raja-arvo ylittyy tapahtuu voimakas depolarisaatio, mutta nopea paluu lepopotentiaaliin. Refraktaariaika tahdistaa aktiot.)
– Lepopontiaalia ylläpidetään aktiivisesti. Se on kuin patteri/akku, jonne energia ladataan. Kynnysarvot tarkkoja, koska se helpottaa signaalin tunnistusta. Kuluttaa paljon energiaa. Voidaan tarpeen vaatiessa ottaa heti käyttöön.
– Aktiopotentiaali kulkee aksonia pitkin vain yhteen suuntaan refraktaariajan ohjaamana, koska heti perään ei pysty syntymään uutta. Kulkeminen suhteellisen hidasta, ja se johtuu siitä, että aksonit ovat ohuita, resistanssi korkea ja kestää "kauan" ennen kuin seuraava kohta depolarisoituu. Jos aksonit olisi paksumpia, niin ne ei mahtuis nykyisen kokoiseen päähän (siis siihen palloon hartioiden välissä).
– Myelinaatio nopeuttaa signaalien kulkua. Se on gliasolujen muodostama eristekerros aksonien ympärillä. Kapea katkos 2 mm välein, Ranvierin kurouma. Aktiopotentiaali "hyppelehtii" kuroumasta toiseen passiivisen kuljetuksen avulla, kunnes taas depolarisoituu kurouman kohdalla.
– Hermosoluverkon toiminta perustuu synapseihin eli neuronien välisiin kytkentöihin. Synapseja on sekä inhibitorisia (toimintaa estäviä) että eksitatorisia (kiihdyttäviä).
– Presynaptinen solu -> presynaptinen terminaali -> välittäjäainerakkulat -> synaptinen rako -> reseptori -> postsynaptinen solu ja kalvo
– Miten aktiopotentiaali ja postsynaptisen synaptinen potentiaali eroavat? Aktio: Kaikki tai ei mitään, kuljettaa tietoa aksonissa. PSP: asteittainen, syntyy synapsissa, kemiallisesti välittäjä aineen välityksellä, inhibitatorisia/eksibitatorisia.
– Hermoston kehityksen päävaiheet. Suuri määrä, vaellus, eriytyminen, aksonit, synapsit, karsinta, myelinaatio.
– Hermoston kasvutekijä (NGF)
– Kehityksen "aikaikkunat" tärkeitä, ihmisillä ei ihan niin tiukat rajat toimintojen kehitykselle.
– Amblyopia = hoitamaton häiriö silmässä kriittisessä kehitysvaiheessa aiheuttaa näkökyvyn heikkenemisen
– Plastisiteetti on aivojen muotoutuvuutta.
– Habituaatio ja sensitisaatio.
– Plastiset muutokset vaikuttavat aivojen topografioihin eli esimerkiksi käden representaatioihin aivoissa. Esim. sokeilla näköaivokuori alkaa käsitellä ääniä, koska "sillä on tylsää."
– Aistijärjestelmät: fysikaalinen energia muutetaan hermoimpulsseiksi aistinelinten reseptorisolujen avulla. Ärsykkeen piirteet koodataan hermostoon impulssitaajuuden, paikkakoodin ja yhteisvasteen ja ajoituksen avulla.
– Näköjärjestelmän pääosat: verkkokalvo (retina), näköhermo, näköhermon risti, talamuksen LGN-tumake, radiatio optica, primääri näköaivokuori (V1), keskiaivojen Superior Colliculus -tumake.
– Verkkokalvolla sijaitsevat reseptorisolut sauvat (hämäränäkö) ja tapit (tarkka näkö, värinäkö). Sauvoja paljon enemmän (120/6 miljoonaa).
– Lateraali inhibitio: toimiva solu inhiboi viereisiä soluja terävöittäen kontrasteja rajapinnoissa.
– Reseptiivinen kenttä: alue, joka riittää tuottamaan aktiopotentiaalin alueessa. Keino koodata ulkomaailmaa.
– Nykynäkemyksen mukaan näköjärjestelmä toimii hierarkisesti, mutta samalla rinnakkaiseen tietojen käsittelyyn suuntautuneena
– Näköjärjestelmä tekee "älykkäitä arvauksia aikaisempien kokemusten perusteella". Tulkinnat tehdään nopeasti, ja siksi puutteellinen info saattaa johtaa virhetulkintaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)